Takapihan kevät alkaa

 Kevät mönkii pikkuhiljaa paikalle.  Nyt on jo niin lämmintä päivisin, että voisi jo ruveta keväthommiin.  En kuitenkaan usko kevään tulevan sen aikaisemmin, kuin ennenkään.  Yritän vähän piristää itseäni ja tein jo pääsiäisasetelman sisälle.  Hain kaupasta narsisseja ja istutin vehnänjyviä.  Sain vielä tänään postcrossingista pääsiäistoivotuksen.  Tuli oikein mukava olo.  Kyllä tämä odotus kestetään.  

Takapihalla kävin katkomassa ruusupensaan.  Minäkin lähestyn kevättöitä hitaasti, mutta varmasti.  Tämä mökiltä tuotu pensas on niin voimakas leviäjä, varmasti selviää mistä leikkauksesta hyvänsä.  Se on jo levinnyt naapurin pensasaitaankin kukkimaan.  Eivät suuttuneet.  Leviää juuresta.

Kissakin tarkkailee ikkunasta koska pääsee pihalle.  Kaupungissa ei pääse kuin häkkiin katsomaan, mutta sinne se haluaa joka käänteessä.

Kevään merkkejä etsimässä

 Kevään merkkien etsintä on vielä hankalaa.  Piti ottaa käyttöön kännykän makrokuvaus saadakseni nähdä jotain kehitystä.  Euroopan pähkinäpensaan käpyjä tai norkkoja oli ilmestynyt oksiin.  Viime vuonna näin niitä ensimmäisen kerran.  Se ei ole vielä kertaakaan edistynyt norkkoja pidemmälle.  En tiedä tuottaako se koskaan pähkinöitä.  Se on ainoa  pähkinäpensas mökin pihassa.  Pähkinäpensas on kai sen seitsemän vuotta kasvanut tässä paikassa.  Paitsi että rusakko napsi sen poikki ensimmäisinä vuosina.  

https://www.martat.fi/puutarha/hyotykasvit/pahkinapensaan-kasvatus/

Pajunkissoja oli jonkun verran ilmestynyt aurinkoisiin paikkoihin ojien reunoille.  Luonto vaatii enemmän kuin viikon auringonpaisteen aloittaakseen kevään toden teolla.

Olen niin kärsimätön.  Koitin edistää kevättä kotona istuttamalla yrttiruukkuuni basilikan siemeniä nähdäkseni jotain vihreää.

Yrttiruukkuni on kaksiosainen.  Siinä on puuvillalanka, joka siirtää kosteutta multaan alta olevasta vedestä.  Siemenet lähtivät itämään muutamassa päivässä.  Toivottavasti tulevat isommaksi.  Tällaisessa voi varmaan kaupasta ostetunkin yrtin säilyttää hyvin jos ei kaikkea käytä.

Vähän on näkyvissä.  Muitakin siemeniä on käyty ostamassa.  Niiden kanssa pitää odottaa vielä kauan.  

On mukava, että syksy on pitkä, mutta kasvatuskevätkin voisi alkaa aikaisemmin.

Poikettiin Langinkoskellakin katsomassa, joko vesi on vienyt jäät mennessään.  Jäät olivat korkealla, vesi virtasi. Kosken menoa katselee mielellään.

Kevät keikkuu

 Aurinko on hellinyt muutaman päivän, alkaa tuntua jo keväältä.  Linnut laulavat kevätlurituksiaan.  Aurinko paistoi jo niin lämpimästi ja kirkkaasti, että piti harkita laittaako jotain varjostusta pienille kääpiöhavuilleni.  En sentään varjostuskangasta ostanut vaan leikkelin palat vanhaa verhoa ja niillä peittelin ne.  Annoin vähän lämmintä vettäkin juurelle.  Huomiseksi taas luvattiin pilvistä ja vähän sadettakin.  Violetti kangas piristää ankeaa nurmikkoa.

Kissan halusi vähän haistelemaan kevään hajuja.  Vein vähän kierrokselle.  Kissaa ei kovin tarvitse ulkoiluttaa.  Sisäkissalle riittää pieni happikävely pihamaalla.  Kävelykierros oli ehkä 10 m.  Haistelua enemmän.

Maljakkoon laitoin mustikanvarpuja.  Ne kuulemma lähtevät tekemään lehtiä, kun ne tuo sisälle.  Pitää sitäkin kokeilla.  Jotain vihreää haluan nähdä siellä täällä.

Vähän on tässä odottelua kevättöiden suhteen.  Pitkä odotus hermostuttaa, ei oikein voi tehdä mitään.  Pari vuotta on ollut niin kylmää ja kuivaa.  Turha on istutella mitään.  Se on rahan turhaa tuhlaamista. Yöt ovat vielä pakkasella.  Jos oikein haluttaa niin voi laittaa jotain yrttiä kasvamaan.  Minä laitoin basilikan siemeniä yrttiruukkuun ikkunalle.  Siinä kaikki mitä uskallan tehdä.

Hyvä ruoka parempi mieli

 Hemmottelen itseäni ja kumppania silloin tällöin.  Siihen liittyy useasti ruoka ja hyvinvoinnin asiat.  Eilen kävimme lunastamassa joululahjaksi annetun ravintolaruokailun.  Toki käymme muutenkin silloin tällöin syömässä jossakin noutopöydän antimia, mutta on aina juhlavampaa kun eteen tuodaan valmis annos.  Nyt oli meillä tilaisuus syödä #merimesta ravintolassa Porin Reposaaressa.  Kesällä se on varmaan suosittu paikka, nyt siellä oli hiljaisempaa.  Ensin olimme ainoat asiakkaat.  Olimme vähän hämillämme.  Tuli sinne sitten muitakin.

Ensin oli tietysti alkusalaatit salaattipöydästä.  Pääruokana oli kaksi vaihtoehtoa.  Oli taimenta ja karitsankaretta.  Minä otin karitsaa.  Sitä en ollut ennen maistanut.  Kastike lisäsi herkullisuutta.  Toisinaan olisi hyvä maistaa jotain erilaista.  En osaa valmistaa lammasta, eikä sitä tule siis ostettuakaan.  

Kaiken kaikkiaan olimme tyytyväisiä ruokaan ja palveluun.  Vielä jälkiruuaksi suklaa kahvi kanssa.  Kesällä voi olla ulkona viihtyisää.  Meri edessä ja avoin maisema.

Mäntyluodon satama näkyy vastapäätä.  Hiljaista näkyi sielläkin olevan.  Toivoisin satamaan enemmän toimintaa ja vilskettä.  Saapa nähdä tuleeko sitä.

Seuraavaksi on vuorossa kampaaja sekä hermoratahieronta.  Itsensä hellimistä pidän suuressa arvossa.

Pullaa ja muuta puuhailua

 Välillä tulee päiviä jolloin ei viitsi nenäänsä työntää ulko-ovesta ulos.  Silloin ryhdyn leipomaan tai teeskentelen tekeväni jotain tärkeää.  Aina on odottamassa jotain ommeltavaa tai siivottavaa.  Tällä hetkellä kaapissa odottaa vanhat verhot kirpparilta, jotka pitäisi halkaista ja lyhentää mökin pieniin ikkunoihin.  Kaikkein eniten pidän leipomisesta.

Pullien leipomisessa on jotain rauhoittavaa.  Saa muovailla käsissään taikinaa.  Mahtaako saviveistoksen tekijällä olla sama juttu.

Litraa pienempää taikinaa ei kannata pyöräyttää.  Melkein olin kuin strömsöössä, kun laitoin sieltä ottamani neuvon.  En laittanut erikseen kanelipullien väliin rasvaa, kanelia ja sokeria vaan tein seoksen.  Määrän löysin netistä  100g pehmeää voita, desilitra sokeria ja 2 rkl kanelia sekaisin.  Se olikin helppo sivellä.  Maistuivat enemmän kanelilta, kuin aiemmat pullani.  Kaakunkin leivoin.  Me olemme aikamoisia makureita.

Kukkien kanssa olen myös häärännyt.  Uutena istutettavana posliinikukka.  Sen sanotaan olevan helppohoitoinen,  niinhän ne aina lupailevat.   Aina täytyy täydentää kukkahyllyä.

Harventunut kahvipensas ja traakkipuu saavat olla vierustovereita.  Toivottavasti ottavat voimaa toisiltaan ja kasvavat ja komistuvat.

Uusi lumi vanhan surma

 Uutta lunta tuli vanhan päälle.  Ei sitä täällä länsirannikolla ollut, kuin 3 cm.  On taas niin talvisen näköistä.  Kieltämättä kaunis valkoinen lumi näyttää hienolta, pumpulimaiselta.  ei se ehkä kauaa kestä, on luvattu lämpenevää.  Sitä piti käydä kuvaamassa.  Aurinkokin paistoi.  

En lähtenyt lenkille, vaikka mieli teki.  Tein juuri eilen aika pitkän sauvakävelylenkin.  Metsässä oli ihan eri maisemat.  Lähimetsä on muutenkin hunningolla.  Puita siellä on ollut kaatuneena.  Viimeinen myrsky teki vielä hurjaa jälkeä.

Sauvakävely runkojen seassa oli aika haastavaa.  En tiedä onko tämä joku luonnontilaan jätetty kappale, mutta ulkoilu siellä ei ole mukavaa.

Lunta siellä ei vielä eilen ollut.  Puita sen sijaan kumollaan satojen metrien alalla.

 

Voi olla, että siellä ötökät viihtyy nyt paremmin, ihminen ei.

Kyllä kaunista lumimaisemaa mieluummin katsoo.  

Runo on vuodelta 2009

 Talvi

Lumi on linna

lumi on harso

lumi on sade maahan saakka

lumi on hiutale

lumi on räntä

lumi on maan valkoinen taakka

Mökkikausi lähestyy

 Vääjäämättä mökkikausi lähestyy.  Kuukauden päästä laitetaan ensimmäiset puut hellaan ja aloitetaan lämmitys.  Ei ihan vielä koko aikaa siellä olla, mutta aika paljon kuitenkin.  Onhan mökin asiat olleet mielessä ja onhan siellä käyty pikipäiten katsomassa ja tarkastamassa tilannetta.  Kuvia on mökistä otettu suunnasta jos toisesta, ettei sen ulkonäkö ole unohtumaan päin.  Pakkaset ovat olleet niin kovia, lämmittäminen näin kovilla pakkasilla olisi voinut hajottaa uunin.

Kaikkein mieluisin kuva on entisen työkaverin valokuvasta maalaama taulu.  Siinä lyhyt pihatie näyttää niin kutsuvalta.

Vanha yli satavuotias mökki sopii hyvin kesäiseksi keitaaksi.  Talvisin en enää siellä viihtyisi.  Se vaatisi niin valtavan remontin, että ei kannata.  Se saa olla tuommoinen sen ajan mitä me siellä pystymme käymään.  

Pieni ja punainen, sellainen on mökki.  Se on ollut vuosien saatossa puun värinen ja vihreä.  Punainen se on ollut aika monta vuosikymmentä.  En osaisi sitä muun värisenä katsella.

Mökki on vilahdellut blogini kuvissa joka vuodenaikana.  Juhannuksena ja talvikuvissa.

En osaa sanoa kaipaisinko mökkiä jos  vallan täytyisi lopettaa käyminen siellä.  En usko, en ole kovin ikävöivä paikkoja kohtaan.  Ihmisiä kyllä, mutta ei paikkoja.